Terve! Kirjoitin eilen jonkun tällaisen jutskan. Tänään yritin kirjoittaa erään pidemmän tarinan alkua tänne, mutta menin hetkeksi muualle eikä sitä oltu tallennettu! Ei ollut motivaatiota kirjoittaa sitä uudestaan, joten tämä saa kelvata. En siis todellakaan aio kirjoittaa joka päivä tänne yhtään mitään, mutta nyt olen vielä aika innoissani!
Hengitin rahisten sisään ja ulos. Se ei enää ollut helppoa, kuten aiemmin. Veri sotki paitani ja rintaani sattui. Sydämeni oli kirjaimellisesti palasina. Kunpa se olisi ollut helpompaa. Yksin kellarissa mikään ei tuntunut helpolta. Puukko rintakehässä, kylmällä lattialla makaamaasa, kuiviin vuotamassa odotin että kaikki loppuisi. Mutta valitettavasti loppu oli vasta alkanut. Kukaan ei tiennyt, missä olin sillä hetkellä. Kukaan ei olisi voinut auttaa. Yritin huutaa, mutta sain aikaiseksi vain pienen kähinän. Kipu oli kovinta, mitä koskaan olin joutunut kestämään. Se tulisi myös olemaan viimeinen kerta, kun minuun sattuisi. Kohta kaikki olisi ohi.
Elämäni vilahteli silmieni edessä. Näin äitini syömässä jäätelöä kanssani. Näin ensimmäisen koulupäiväni, sen, kuinka minua silloin jännittikin niin paljon. Näin itseni uimassa läheisellä rannalla. Näin minut ja kaverini rakentamassa majaa metsässä. Näin kaiken, minkä mennettäisin. Mikään minulle tärkeä ei tulisi koskaan takaisin. Kun loppu alkaa, et voi aavistaa sitä etukäteen. Yhtenä hetkenä naurat ja kävelet ihan normaalisti, ja toisena kaadut, etkä nouse uudestaan.
Silmissäni alkoi hämärtyä ja tajuntani katosi. Hengitin viimeisen kerran tämän maailman ilmaa, jonka jälkeen kipuni loppui. Kaikki loppui. Se oli nyt ohi.
=================================
Siinä oli. Sain inspiraation kuolemakohtauksen kirjoittamiseen joltakin toiselta, en nyt muista mistä mutta kuitenkin. Hyvää päivänjatkoa!